The Handmaid’s Tale: 5.kausi, jaksojen 1-8 arvostelu

Vaikea uskoa, että Handmaid’s Talen neljännen kauden loistavasta päätösjaksosta on kulunut jo puolitoista vuotta. Viimeinkin viides kausi on kuitenkin valmistunut ja Lydia-tädin sanoin olemme tohkeissamme! Tässä mietteemme kauden kahdeksasta ensimmäisestä jaksosta (joiden saamisesta ennakkoon katseltaviksi olemme äärimmäisen kiitollisia).

(Hulu)

Neljännen kauden loppu

Edellinen kausi päättyi Junen paluuseen Luken ja Moiran (Samira Wiley) talolle tapettuaan Fred Waterfordin muiden Torontoon pakolaisina tulleiden entisten Gileadin orjatarten kanssa. Nick ja Lawrence kaikkosivat yön pimeyteen järjestettyään näppärästi Fredin luovutuksen Kanadasta Gileadiin, mutta Fredin kohtalo muuttui dramaattisesti, kun Nick lahjoittikin hänet suoraan kostonhimoiselle Junelle ei-kenenkään-maalla.

Janine puolestaan avusti Lydia-tätiä erityisesti rohkean ja itsepäisen 14-vuotiaan Esther Keyesin ilottomassa orjatarvalmennuksessa. Viimeisillään raskaana ollut Serena odotteli äskettäin kuolleen miehensä liittyvän Zoom-puheluun, autuaan tietämättömänä, että ainakin miehen sormi oli juuri saapunut hänen sellinsä ulkopuolelle kuriirin tuomana. rikostuomioistuimen tiloissa ja autuaan tietämätön miehensä kohtalosta. Tämä Junelta peräisin oleva viesti, joka oli samalla sekä lahja että uhkaus, sadistisesti rinnastui nerokkaasti sormeen, jonka Fred leikkasi irti Serenalta sarjan toisella kaudella.

Viimeisessä kohtauksessa Luke katsoi lattialta kauhuissaan, miten Fredin veren peitossa edelleen ollut June piteli sylissään tytärtään Nicholea (ent. Holly, kuten June ja Nick hänet nimesivät). Meidän muiden tavoin varmasti myös Luke mietti, minne June ajatteli lähtevänsä viiden minuutin kuluttua.

Pääosissa: Elisabeth Moss, Yvonne Strahovski, Max Minghella, O-T Fagbenle, Bradley Whitford, Ann Dowd, Madeline Brewer, McKenna Grace, Sam Jaeger, Ever Carradine, Stephen Kunken, Samira Wiley, Amanda Brugel

Sarjan luoja: Bruce Miller (televisioon, perustuen Margaret Atwoodin alkuperäisteoksiin)

(Hulu)

Eteenpäin viidenteen kauteen

Viidennen kauden alkutahdit antaa juoksevan veden ääni, ja katsojalle selviää tarinan jatkuvan suoraan siitä, mihin se edellisen kauden lopussa jäi. June siis on menossa viimein suihkuun pesemään veret päältään, vai onko sittenkään?

Kuten järkeen käy, June taistelee hyväksyäkseen uuden todellisuutensa koko viidennen kauden ajan. Hän on todistanut kykenevänsä toteuttamaan harkitun murhan, ja vielä, kuten trailereissa nähtiin, nauttinut tästä onnistumisesta. Syleileekö hän tätä puolta itsestään ja jatkaa häntä satuttaneiden jahtaamista, vai hautaako hän nämä tunteet ja yrittää täyttää ympärillään olevien ihmisten odotukset, pakottaen samalla itsensä vanhaan Gileadia edeltävään muottiin onnellisena mutta jokseenkin alistuvana keskiluokkaisena vaimona ja äitinä? June on muuttunut noista ajoista paljon, mutta hänelle jatkuvasti painotetaan, ettei hän voi myöskään elää raivon vallassa.  Viides kausi setviikin tätä Junen sisäistä taistelua, kun hän yrittää löytää tapoja, joilla kumpikin puoli hänestä voisi olla olemassa samaan aikaan.

(Hulu)

Elisabeth Mossin roolisuoritus käytännössä Junen kahtena eri persoonana on saumaton ja legendaarinen. Olemme todella vaikuttuneita hänen lahjakkuudestaan niin näyttelijänä kuin myös ohjaajana, ja Mossin loistava yhteistyö kuvaaja Nicola Daleyn kanssa nousee seuraavalle tasolle tällä kaudella, monimutkaisen kameratyön ja koreografian kautta.

Samaan aikaan Luken on päätettävä, jatkaako hän samalla tiellä kuin neljännellä kaudella, kammoksuen Junen raivoa ja painostaen vanhaa ”Juneaan” päästämään irti ja siirtymään eteenpäin seitsemän vuoden kidutuksen jälkeen, vai hyväksyykö hän Junen teot. Näkeekö Luke Junessa tapahtuneen muutoksen varoituksena itselleen siitä, että hänenkin tulee muuttua toiseksi ihmiseksi, jotta hän voisi pitää Junen elämässään haluamallaan ja ”tarvitsemallaan” tavalla?

Viidennen kauden ensimmäisissä jaksoissa Luken nähdään yrittävän selvitä hyvin paljon muuttuneen vaimonsa kanssa sekä yrittävän elää omien häpeän ja avuttomuuden tunteidensa kanssa, koska hän on viimeiset seitsemän vuotta epäonnistunut tyttärensä pelastamisessa. On helpotus nähdä Luken ottavan aktiivisempaa roolia yrittäessään pelastaa Hannahia tällä kaudella, ja Fagbenle tekee erinomaisen roolisuorituksen Luken realistisesti käydessä läpi kaikkia tunteita, joita selkeästi oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ihmisissä yleensäkin herättää.

Kuten jo trailereiden perusteella on nähty, Serenan ja Junen välinen vihanpito on yksi kauden keskeisistä teemoista ja se saa alkunsa visuaalisesti vaikuttavassa kohtauksessa, jossa Serenan tummat suruajan vaatteet saavat kontrastia Junen puhtaanvalkoisista. Junen tunteet Serenaa kohtaan ovat aina olleet monimutkaisia ja sitä ne ovat myös tällä kaudella, jättäen kuitenkin hänelle aiempaa enemmän valinnanvaraa: ollako raaka vai armollinen, jahdatako kostoa ja oikeutta vai osoittaako myötätuntoa- vaiko ehkä jopa kumpaakin.

(Hulu)

Tällä välin Serena itse kohtaa omia haasteita raskaana olevana leskenä yrittäessään käyttää statustaan hyväksi tasapainoillessaan Kanadan, Yhdisvaltojen ja Gileadin välillä. Älykkäänä naisena hän on valmis vetämään jokaisesta narusta kostaakseen Junelle. Strahovskin roolisuoritus on- kuten aiemmillakin kausilla- mielettömän upea, saaden katsojan jälleen kerran kyseenalaistamaan Serenan todellisen luonteenlaadun: voisivatko Serena ja June löytää yhteisen sävelen, vai onko naiset tuomittu pysymään perivihollisina loppuun saakka?

Nyt, kun Serenan hankala aviomies on poistettu kuvioista, Yhdysvaltojen agentti Mark Tuello (Sam Jaeger) pystyy ottamaan haluamansa paikan Serenan vierellä, erityisesti kun he matkustavat yhdessä Gileadiin Fredin hautajaisia varten. Mark yrittää viisaasti käyttää tämän tilaisuuden sekä Serenan kanssa lähentymiseen että myös Gileadin valtaapitävien toiminnan tarkkailuun ja uusien liittolaisten hankkimiseen yön pimeyden turvin. Aika näyttää, tuleeko Tuellosta kauden loppuun mennessä ehkäpä Junen silmissä muutakin kuin pettymys.

Gileadista puheen ollen, Nickillä on siellä omat murheensa. Hän käy selviytymistaistelua päivittäisessä elämässään erilaisten vaatimusten keskellä yrittäessään esittää roolejaan silmänä, komentajana ja aviomiehenä, samalla kun välimatka hänen ja hänen rakkaimpiensa- Junen ja heidän tyttärensä- välillä tuntuu ylittämättömän pitkältä. Tehdessään yhteistyötä komentaja Lawrencen kanssa, Nick päätyy yhä mutkaisemmille poluille Gileadin varjoissa, muun muassa salaperäisessä tapaamisessa, jossa pimeää tienpätkää valaisevat film noir-tyylisesti vain autojen etuvalot ja Nickin tupakka.

Siitä huolimatta, että Nickin esittämä rooli Gileadin tukijana toimii peitetarinana hänen työlleen vastarinnan parissa, tai vähintäänkin naamioi hänen vahvan siteensä Juneen (joka on Gileadin vihollinen numero yksi), jatkuvan teeskentelyn ja omien todellisten lojaliteettiensa piilottamisen tuottama rasitus kuluttaa häntä enemmän kuin koskaan aiemmin. Toivon mukaan pääsemme vielä kurkistamaan kulissien taakse kauden viimeisissä jaksoissa, saaden lisätietoa Nickin mahdollisesti salaa solmimista kytköksistä. Viidennellä kaudella Nick selvästi tarkkailee ympärillään olevia ihmisiä aiempaa enemmän, minkä toivomme olevan johtamassa johonkin vallankumoukselliseen käänteeseen hänen tarinassaan.  

Vaikka Nickin paljon uteliaisuutta herättänyt uusi vaimo Rose, jota esittää ihastuttava Carey Cox,  vaikuttaa kiltiltä ja alistuvalta kuten Gileadissa vaimoilta odotetaankin, ja hän ja Nick puhuvat toisilleen Gileadin omalla varsin etäiseltä vaikuttavalla kielellä, on vaikea välttyä kysymästä, mitä Rosen pinnan alla todellisuudessa on, koska yleensä kaikki Gileadissa salaavat jotain. Yllättäen Nick on kertonut vaimolleen Junesta, mutta kuinka paljon? Myös Nickin syyt naida juuri Rose herättävät kysymyksiä, kun tämän perheystävien henkilöllisyys selviää.

(Hulu)

Muualla Gileadissa Lydia-täti näyttää olevan matkalla empaattisempaan suuntaan nähdessään ”tyttöjensä” joutuvan kärsimään sellaisista Gileadin realiteeteista, joista ei hänen keskuksessaan ole opetettu mitään. Kuten tavallista, Ann Dowd onnistuu vetoamaan yleisön tunteisiin kohtauksessa kuin kohtauksessa uskomattomalla lahjakkuudellaan. Janine jatkaa Estherin paimentamista Lydia-tädin opastuksella, mikä monimutkaistaa naisten välistä ystävyyttä. Tämä tarjoaa myös Madeline Brewerille ja McKenna Gracelle mahdollisuuden mahtaviin roolisuorituksiin sekä yhdessä että erikseen. Molemmat jakavat ruudun Lydia-tädin kanssa henkeäsalpaavan tunteellisissa kohtauksissa.

Lisäksi Janinen osalta on pakko mainita kohtaus, jonka toisena osapuolena on hänen entisen komentajansa vaimo, Naomi Putnam (Ever Carradine). Hetki on toistaiseksi kauden liikuttavimpia. Varteenotettavan vastuksen tähän kisaan antaa kohtaus, jossa June vierailee Emily Malekin (Alexis Bledel) vaimo Sylvian (Clea DuVall) luona ja tämä pitää yhden television historian vaikuttavimmista ja rehellisimmistä puheista.

Eikä tietenkään sovi unohtaa komentaja Lawrencea. Bradley Whitford on tuonut sarjaan toiselta kaudelta lähtien paljon kaivattua komediaa, ja jälleen kerran hän varastaa tässä suhteessa valokeilan. Erityisesti sellaiset hautajaiset, joiden kunniavieraan kuolemaa hän on omakätisesti päässyt edesauttamaan, tuntuvat tuovan hänessä ilon esiin. Kaiken naurun ja vitsien takana Lawrencella on meneillään suuria suunnitelmia, jotka muuttaisivat toteutuessaan Gileadia ja mahdollisesti monien hahmojen tulevaisuutta merkittävällä tavalla.

Kaudella esitellään useita uusia hahmoja, joista monet ovat hurmaavia ja rakastettavia, erityisesti nuori ja kiltti vartija Gileadin rajaseudulla. Ja koska yksi sarjan ytimistä on aina ollut tuleva sukupolvi, jokainen kohtaus, jossa Nicholea/Hollya sekä Janinen tytär Charlottea/Angelaa esittävät suloiset lapsinäyttelijät pääsivät ruutuun, hurmasi meidät kaikki.

(Hulu)

Muuttuva tunnelma tutussa ympäristössä

Kauden miellyttävien yllätysten joukossa on useaan jaksoon orgaanisella tavalla ripoteltu huumori. Mukana on toki Joseph Lawrencen tuttuja heittoja, mutta ne eivät olleet ainoa naurujen lähde: June itse on vastuussa kauden alku jaksoissa yhdestä ääneen naurettavasta segmentistä, joka toimii myös jakson omassa kontekstissa. Vaikka June on aina ollut hyvien vitsien ystävä, tämä tuntui sävyltään erilaiselta hyvällä tavalla. Kauden musiikki oli liikuttavaa ja raikasta, tuntuen uudelta ja samalla tunteisiin vetoavalta, osuen juuri oikealla tavalla oikeisiin hetkiin. Adam Taylor on tehnyt hienoa työtä musiikin suhteen, luotsaten katsojat koko tunteikkaan matkan läpi yksinomaan soundtrackin avulla.

Sarjan mottona on ollut odottaa odottamatonta, ja tämä periaate jatkuu myös 5. kaudella aiempien kausien tapaan. Ensimmäiset kahdeksan jaksoa sisältävät yllättäviä käänteitä, mutta samalla myös vihjataan vielä tulevista yllätyksistä. Jotkut käänteet ovat ansaittuja ja ajatuksia herättäviä, mutta samalla osa ei oikein tunnu sujuvasti sopivan hahmojen aiempaan käytökseen, erityisesti ottaen huomioon, että muutos neljänneltä kaudelta viidennelle on suuri, vaikka itse sarjan maailmassa aikaa ei kausien välissä ehtinyt kulua ollenkaan, eikä siten ajan kulumisella voi selittää hahmojen muuttunutta käytöstä.

Valitettavasti tässä vaiheessa (tätä kautta), kun Handmaid’s Talen matka sarjana on jatkunut jo yli neljä kautta, on katsojalle surullista nähdä sen menettävän kosketuksen omaan viestiinsä. Lisäksi on vaikea katsoa, miten June syyllisyyden tunteen takia hyväksyy kaikki uudet, joko Kanadassa olevien rakkaidensa tai hänen itse itselleen asettamat uudet vaatimukset. Neljännen kauden voimauttavan lopun jälkeen tuntuu vähän kuin kehityksessä olisi viidennellä kaudella ennemminkin liikuttu jollain tapaa taaksepäin.

Sarjan tulevaisuus

Kanada näkee Gileadin “mustana laatikkona”, itse koen samoja tunteita koskien Mayday-järjestöä sekä Gileadin vastarintataistelijoita. Jokainen kurkistus näiden ihmisten toimiin on jännittävä ja kiinnostava ja olisi hienoa nähdä sarjan keskittyvän tulevaisuudessa enemmän tähän aspektiin. Toki 5. kausi on lyhyt, vain kymmenen jakson mittainen, ja on mahdollista, ettei tekijöillä ollut haluistaan huolimatta mahdollisuutta syventyä Kanadan ja Gileadin raja-alueella toimivan naispuolisten taistelijoiden asuttaman leirin toimintaan, josta saadaan maistiaisia kauden kolmannessa jaksossa. Tässä olisi loputtomasti mahdollisuuksia näyttää, miltä todellisuus näyttää niille ihmisille, jotka käytännössä taistelevat Gileadia vastaan joka päivä, miten heidän verkostonsa saavat läpi viestejä muille taistelijoille ja auttavat vielä Gileadissa olevia taistelemaan vastaan tai pakenemaan.

(Hulu)

Junella olisi teoriassa hyvin henkilökohtainen syy palata lähemmäs Gileadia juuri sellaiseen ryhmittymään liittyäkseen, he kuitenkin oletettavasti järjestivät Nickin kanssa tämän ensimmäisen pakoyrityksen sarjan toisella kaudella. Mayday on ollut sarjan ensimmäiseltä kaudelta lähtien jonkinlainen myyttinen järjestö, siksikin olisi hienoa, jos näiden naisten taistelu Gileadin hirmuvallan kaatamiseksi saisi enemmän ruutuaikaa.

Henkilökohtaisesti olemme sitä mieltä, että koska Handmaid’s Tale on tunnelmaltaan ja teemoiltaan todella synkkä, tartumme sitä katsoessamme pienimpiinkin valon- ja toivon lähteisiin kuin majakoihin pimeydessä. Etsiessämme tapoja jakaa muiden kanssa mielipiteitämme niistä löysimme kuin ihmeen kaupalla toisemme, keskellä maailmanlaajuista pandemiaa.

Suurin pelkomme viidennellä kaudella on, että monet 46 jakson aikana kylvetyt aihiot hahmojen kehityksessä ja tarinoissa saatetaan asettaa sivuun. Kun sarja lähestyy luonnollista loppuaan, toivomme, että nämä aiemmin huolellisesti kehitetyt aihiot asetetaan etusijalle sen sijaan, että sarja lähtisi suosimaan shokeeraavampia ja odottamattomampia juonenkäänteitä niiden kustannuksella, ettei katsoja koskaan voisi tietää, mitä on tulossa. Erityisesti viittaamme tässä niihin tekijöihin Luken ja Junen suhteessa, jotka nyt näyttäytyvät hämmentävästi eri valossa verrattuna tapaan, joilla sarja on aiemmilla kausilla ne johdonmukaisesti esittänyt kontrastina Junen ja Nickin monella tapaa vaivattomalle suhteelle. Sisällyttämällä viidennelle kaudelle tiettyjä vuorosanoja koskien Luken ja Junen avioliittoa, sarja ottaa riskin siitä, että se halventaa Junen ja Nickin suhteen tärkeyttä ja syvyyttä siitä huolimatta, että se aiemmilla neljällä kaudella sellaisena esitettiin, ja vielä äärimmäisen kauniilla tavalla. 

Toivomme, että tämä erityislaatuinen yhteys, jonka June löysi Nickin kanssa ja joka jatkuvasti antoi hänelle riittävästi sisäistä rauhaa ja voimaa jatkaa elämää Gileadissa ja jopa myöhemmin miehensä kanssa Kanadassa, ei tule leimatuksi pelkästään käteväksi ja alempiarvoiseksi korvaajaksi Junen suhteelle Luken kanssa. Tällainen valinta kieltäisi yhden uskomattomimman televisiossa koskaan näkemämme romanttisen yhteyden, joka ei ole ollut tärkeä osa vain televisiosarjaa, vaan myös Margaret Atwoodin kirjoittamaa alkuperäisteosta.

Päätössanat

Lyhyesti sanottuna olimme sekä innostuneita että otettuja mahdollisuudesta saada katsoa tämän mestariteoksen viides kausi. Kuten ennenkin, jokainen yksityiskohta näyttelijäsuorituksista, käsikirjoituksista, ohjauksesta, musiikista, kuvauksesta, lavastuksesta, erikoistehosteista puvustukseen, kampauksiin ja maskeeraukseen, lukuisia muita tarvittavia osia unohtamatta, ylittää edelleen kaikki odotukset ja muiden sarjojen tason. Jo pelkästään jokainen edellä mainituista komponenteista yksinään tekisi viidennestä kaudesta katsomisen arvoisen, mutta yhdistettynä ne muodostavat tyrmäävän upean taideteoksen sekä varoittavan tarinan, joka valitettavasti tulee ajankohtaisemmaksi joka päivä. Kiitos Handmaid’s Talen näyttelijä- ja tekijäkaartille jatkuvasta erinomaisesta suorituksesta. Emme malta odottaa saavamme nähdä, mitä kaikkea rakastamillemme hahmoille vielä ehtiikään tapahtua.

Kauden ohjaajat: Elisabeth Moss, Dana Gonzalez, Eva Vives, Natalia Leite, Bradley Whitford

Käsikirjoittajat: Bruce Miller, Nina Fiore & John Herrera, Aly Monroe, Jacey Heldrich, J. Holtham, Katherine Collins, Rachel Shukert, Yahlin Chang, Eric Tuchman

Tämä arvostelu perustuu The Handmaid’s Talen 5. Kauden jaksoihin 1-8, jotka meille anteliaasti tarjottiin katsottavaksi etukäteen. 

The Handmaid’s Talen 5. Kausi alkaa Hulussa 14.9.2022 ja Suomessa HBOMaxilla 15.9.2022.